12/26/2015

Näin meillä vietettiin jouluaattoa ja -päivää

Joulukuusi
 
 
Siinä se komeilee, kolme-metrinen kuusemme. Vaikka tuosta avonaisesta tilasta ei juuri hyötyä muutoin ole, niin näin jouluna se kyllä pääsee oikeuksiinsa. Kyllä nyt on joulufiilis huipussaan! Jouluvalot eivät riittäneet nyt kuin alaoksille, mutta palloja saatiin ripustettua latvaankin yläkerrasta käsin. Lapset olisivat halunneet kuuseen enemmän väriä, mutta nyt mamma sai päättää ja pitäytyä tällä selkeällä linjalla. Edellisvuonna kuusessa oli jos minkälaista väriä ja härpäkettä, joten tänä vuonna halusin selkeämpää ja rauhallisempaa koristelua. Jouluvieraat olivat kaverina pallonauhojen solmimessa, niin saimme ripeästi kuusen puettua jouluasuun vielä aatonaattona. Jouluaattona on ihana herätä kuusen tuoksuun ja kuusen kynttilöiden loisteeseen.
 
 



Jouluaattoaamuna
 
 
Sain ystävältäni lahjaksi kauniit puiset joulukoristeet. Aivan ihanat, ajattomat ja juuri tähän jouluun sopivat. Laitoin ne liesituulettimen koukkuihin keittiötä koristamaan. Koukuissa roikkuvat nyt myös äidiltä saadut isot joulupallot. Lifestylenordicista tarttui käteen kaksi mustaa joulutähteä tässä taannoin, jotka ripustin keittiöön ja ruokailutilaan. Mukavasti tuovat kontrastia vaaleaan tilaan. Joulupöytään laitoin leikkoamarylliksia, jotka sujautin koristehiekkaveteen että pysyisivät pystyssä. Amaryllis on ihanan näyttävä joulukukka, vaikka kukinta-aika on aika nopeasti ohi. No aattona ne olivat juuri parhaimmillaan. Meidän perinteisiin kuuluu, että riisipuuro syödään aattoaamuna. Keitimme äidin kanssa sekahedelmäkiisselin kaveriksi. Äidiltä oli sujahtanut riisipuuroon manteli jos toinenkin, kun tyttäretkin saivat molemmat neljä mantelia. Ja meille aikuisillekin niitä riitti! Kylläpä se puuro olikin makoisaa, äidin tekemä ruoka maistuu aina niin hyvälle. Aamu pyörähti Joulupukin kuuman linjan parissa ja jouluvieraan odottelussa. Ja tokihan sitä hässäkkää aina piisaa, kun etsitään kiireellä kadonneita tonttulakkeja, paketoidaan viimeisiä lahjoja ja ehkäpä siinä tuli myös nautiskeltua muutama siivu leivinuunissa yöllä paistettua kinkkua.

 

 

 
 
 
 
Joulusauna
 
 
Ulkosaunaan lompsimme aamupäivästä ensin me naiset ja lapset. Peppi tuumasikin, että päiväsauna on ihan parasta joulussa, mutta korjasi sitten heti perään, että heti lahjojen jälkeen... ;D Kylläpä se kieltämättä tuo sitä juhlantuntua mukavasti, kun arkirytmit rikotaan ja saa puunata itsensä jo heti aamutuimaan juhlakuntoon. Ja mikä parasta, aatoksi oli satanut pikkukerros uutta lunta ja pikkupakkanen narskui tossujen alla saunalle käpötellessämme. Nyt pääsi pikkumieskin  ensimmäiseen joulusaunaansa. Tuntui hänkin nauttivan joulutunnelmasta. Puusaunan pehmeän kosteat löylyt sopivat hyvin pikkusaunojillekin. Tytöt halusivat käydä hangessa kierimässä välillä ja vilvoittelemassa. Ja sitten taas lyötiin löylyä!
 
 
 
 
 






 
 
 Saunalta tullessa nappasin vielä kuvan kivasta talvisesta maisemasta.
 





Joulukattaus
 
 
Joulukattaus syntyi tänä aattona valkoisen, harmaan ja hopean yhdistelmästä havuilla ja kävyillä maustettuna. Ja toki tuikkuja sekaan tunnelmaa luomaan. Tulihan sitä taas nassutettua jouluruokaa oikein antaumuksella. Nyt jäi mukavasti aikaa siitä nautiskella, kun aloitimme syömään hyvissä ajoin ennen pukin tuloa. Ei tarvinnut kiirehtiä ruoan kanssa, vaan nyt sain minäkin ajan kanssa maistella rauhassa joka sorttia. Pikkumies päätti nimittäin sopivasti ottaa päikkärit ruokailun aikaan. :) Joulussa on ihanaa, kun yhdessä touhutaan ja tehdään valmisteluja. Meillä on aina jouluvieraita, emmekä ole omalla porukalla joulua vielä koskaan viettäneet. Rakkaat ja läheiset ihmiset tekevät joulun. <3
 
 
 









 
 
 
 
Joulupukki, joulupukki...
 
 
 
Illan hämyssä se pukki sitten tuli ja ilmeisesti on meidänkin huusholliin siunaantunut kilttejä lapsia, että lahjojakin saivat kasaksi asti. Pikku-ukon lahjakeko oli monin kerroin hänen itsensä kokoinen. Mieluisin lahja tuntui olevan pulkka, kun siinä niin topakasti istua kökötti. Eikä ujostellut pukkiakaan, kun pääsi sylissä käymään. Tytöt eivät polvelle uskaltautuneet, mutta yhdessä laulaa luikautettiin joululaulu pukille kiitokseksi. Minäkin sain joululahjan, jota en osannut yhtään odottaa. Siitäpä myöhemmin.. 

 


 
 

 

 





Illan hämyssä
 
Lapset kasasivat illan lelujaan ja pääsivät testaamaankin niitä. Me aikuiset raivasimme lahjapapereita lattioilta aika pitkän tovin. Pitäisi suosia enemmän noita lahjakasseja, jotka voi kierrättää vuodesta toiseen. Muutaman olinkin säästänyt edellisvuodelta.
 
Sitten kun mahat olivat hieman vajunneet, maistelimme iltapalaksi juustoja. Tai ei sitä enää maisteluksi voi sanoa, kyllä se ahmimisen puolelle taisi mennä minun osalta. Meidän perheessä myös lapset tykkäävät juustoista ja mahdollisimman voimakkaista sellaisista. Sittenpä taas oltiin ähkyssä. Mutta niinhän sitä kuuluu ollakin jouluaattona.
 
 








Joulupäivän kuvia
 
 
Joulupäivänä pääsin testaamaan joululahjaani. Pukki oli lukenut ajatukseni ja päättänyt tuoda minulle uuden järkkärin. Aivan huippua! Opeteltavaa on vielä kovasti, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa päästä tutuiksi uuden vekottimen kanssa. :)
 
Joulupäivä meni meillä ns. kalsarilinjalla. Vettäkin tuli pihalla vaakatasossa, niin ei kyllä hirveästi napannut ulkoilu tänään. Tytöt touhusivat lahjoillaan koko päivän, me aikuiset löhöttiin ja syötiin paaaaaljon suklaata. Jouluruokia tuhotiin vielä ja saunottiin iltamassa.
 
 
 
 

 
 

 
 
Tänä vuonna tein piparkakkutalon omilla kaavoilla ensimmäistä kertaa. Koristelun tyyli on kopsattu talostamme, joskin tekniikka ei taida ihan niin kohdillaan olla kuin alkuperäisessä... ;) Hieman könöttää, mutta onpahan testattu. Kiitos äidille, kun oli kaverina liimaamassa palasia. Oli muuten aika haastavaa, kun osat ovat sen verran mutkalla, saada liimaukset tehtyä. Kyllä siinä kattokin palasiksi meni kasauksen aikana, mutta sain korjattua sen poltetulla sokerilla. Pitkä oli tämä projekti, kun tein jo marraskuun puolella osat valmiiksi, mutta vasta aatonaattona saatiin kasaan ja tein koristelut loppuun. Huh heijaa!
 


 
Joulutunnelmaa olkkarissa.
 

 
 
 
Siinäpä vielä minun kultakimpaleet, ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat. Pikkumies ei ollut kuvauspäällä, mutta ikuistettu on nyt tämänkin kolmikon tonttuilut tältä vuodelta.
 
 
 
 
 Tästäpä on hyvä jatkaa kohti tulevaa vuotta! :) Hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!