Vapaaillan pohdintoja

Tänään ollaan polteltu kynttilöitä ihan urakalla. Minun suosikki on ehdottomasti maapähkinä-inkivääri tuoksukynttilöistä. Olen ihan rakastunut.


 Kovin on hiljaista. Tytöt lähtivät yökylään. Taitaa olla meidän perheessä nyt ekaa kertaa ukkovalta..Ei, kun hetkinen... Vilma pelasti. Eli tilanne tasan. 😊


 Hiljaisuus on jotakin niin poikkeavaa, että kuuntelimme tabletilta tyttöjen tekemiä videoita. Vedet silmissä naurettiin. Miten sopuisaa on elo siskoksilla noissa videopätkissä, mutta entäs näin todellisuudessa? Hmmmm.... Meidän emännät sattuvat olemaan hyvinkin omapäisiä, no isompi joustaa, jos on pakko. Hyvinkin eläväisiä ja temperamenttisia neitokaisia. Näsäviisas ja sen sisko. Mutta niin ihania.


Tänään päätimme, yhdessä, että keittiön seinä maalataan. Pystyraitatapetti on vaan niin hankala, ettei sen kanssa sovi mikään. Pienentää tuon tilankin. Jatkuvaa kriiseilyä ollut tuon tapetin kanssa, mikä lie päähän pisto ollut kun sen valitsin.  Se ei nyt näissä kuvissa näy, mutta aiemmassa keittiö postauksessani kyllä. En suosittele kenellekään pystyraitatapettia, ainakaan tuollaista kapearaitaista. Tai minulla on ainakin kuppi nurin nyt sen kanssa.


 Sovittiin, että parin viikon päästä otamme maaluuhommat työn alle. Siihen asti on aikaa miettiä sävyä... Ykkösenä nyt paperinvalkoinen, mutta kalkkimaali ja harmaa myös mielessä. Tila on melko kinttura, joten siinä mielessä valkoinen lienee fiksuin vaihtoehto. Mutta jotenkin mietityttää ainainen valkoinenkin. Vois olla ihan kiva välillä kokeilla jotain muuta.


 Onkos ideoita, mikä sävy passaisi seinään mustavalkean keittiön ja tammilattian kaveriksi? Ja maanläheistä sävyä nimenomaan kaipailisin?


 Tänään ostin hieman kangasta, aion tehdä näköesteen portaiden alle ja suunnitella sinne jotain kivaa sitten joskus.. Minullahan ei kovin kummoiset käsityötaidot oo, joten saapas nähä mitä siitä syntyy.


 Nyt on niin sekava olo tämän sisustuksen suhteen, että taidan vääntää jonkunlaisen kansion, johon alan purkamaan ajatuksiani. Ulkoistan ajatukset sinne, niin saan hetken aatella jotain muuta. Luon tilaa omalle kovalevylle, jotta saan sinne kansiot nimeltä LAPSET ja PARISUHDE.  Liian vähän on tunteja vuorokaudessa kaikkeen ihanaan ja kivaan. Itsensä toteuttamiseen.


 Tasapainon löytäminen. Kaiken keskellä. Siinäpä haastetta meille kaikille yhden elämän ajaksi. Mutta silti, yksikin ns. vapaailta, muistuttaa hiljaisuudellaan siitä, mitä elämä olisi ilman niitä tärykalvoa hajottavia riitoja, ilman niitä näsäviisaita letkautuksia ja ilman sitä katsetta, jonka saan kiitokseksi kun olen hävinnyt Uunossa tai tehnyt kerrankin hyvää ruokaa. Ei se olisi kerrassaan mitään.

Nautitaan hektisistä ruuhkavuosista, kohta ne lentää pesästä!