Siivoushullun päiväkirja, osa 1 ja toivottavasti myös se viimeinen. Ja pari diy-juttua keittiössä/ruokailutilassa.

Siivoaminen. Minulla on tämän kotityön kanssa viharakkaussuhde. Vihaan sitä, että minun pitää olla jatkuvasti jynssäämässä, puunaamassa, huiskimassa ja suihkimassa joka nurkassa. Haluaisin normaalin suhteen eli sellaisen, kun vieraita tulee niin siivotaan ja perussiivojakin silloin tällöin. Minun käteeni on jo suorastaan liimautunut tuo pahalle haiseva tiskirätti. Seuraan rätin kanssa muksuja kuin hai laivaa ja olen aina valmiina hyökkäämässä likatahran kimppuun. Sohvatyynyt ja sängynpeitot oikenevat salaman nopeasti. Muistan jopa joskus, kymmenisen vuotta sitten, sanoneeni Jounille, ettei hänen tulisi istua sohvalle, kun sohvatyynyt on just aseteltu. Siinä sitä sitten istuttiin silloisen vuokra-asuntomme lattialla. Kyllä voin kuvitella mietteet tämän nuoren miehen päässä sillä hetkellä ;ei oltu tunnettu muutamaa kuukautta pidempään...Jouni ei paljon siivoamisesta tuolloin piitannut, mutta tekeekö seura kaltaisekseen?

 

Äskeiset ajatukset kuuluivat toivottavasti jo menneeseen elämään.
 

Nythän me nimittäin olemme tilanteessa, jossa Jouni saapuu illan hämyssä töistä, aukaisee oven ja kauhistuu. Ei tokikaan aina, sillä edelleen pidän paikat usein järjestyksessä. Hän kauhistelee sitä, kuinka minulta, SIIS MINULTA, on voinut jäädä lasten roinat siivoamatta eteisen lattialta, tiskejä on pöydällä vinopino ja yläkerrassa sängyt petaamatta. Hän ei sano tätä siksi, että minun pitäisi ne automaattisesti hoitaa nyt kun kotona olen. Lähinnä hän ihmettelee uutta toimintatapaani ja on yllättynyt, mistä moinen. Olen sanonut, että yritän opetella pois siivoushulluudesta siedätyshoidolla.😁

 

Mutta nyt Jouni puunaa ja järjestelee. Hyvä toki näin, että omaa siisteystajua, mutta koska itse kärsin liiallisen siisteyden ylläpitämisestä, en haluaisi tätä samaa hälle tartuttaa.  Alan pikku hiljaa oivaltaa, että suotta sitä rättikourassa huhkii alati, siivoaa silloin kun on sotkua. Pitäähän siellä kodissa näkyä ne elämän jäljet. Ja kyllä niitä kolmilapsisessa perheessä toki näkyykin. Mutta minä en välitä, katson tahraa ja haistatan sille pitkät. Ainakin muutaman kerran olen tässä jo onnistunut. ;)

 

Kunnes Jouni saapuu rätin kanssa ja pyyhkii sen pois. Nyt minun pitää yrittää kääntää Jouninkin ajatukset pois siitä kodista, johon hän on kanssani tottunut. Vedin ässän hihasta. Sanoin, että nyt saat istua sohvatyynyn päälle ja oikein nujuta siinä. Se on nykyään paljon trendikkäämpää kuin viimeisen päälle sliipatut detaljit. Oli oikein tyytyväinen mies, kun ei enää tartteekaan istua lattialla...

 

No ei vaineskaan, kyllä hänellä on lupa siinä istua, mutta se kerta jäi vahvasti mieleen, kun häneltä sen oikeuden kielsin. Niin sitä ihminen oppii, priorisoi ja ajattelee rennommin, kun elämä kouluttaa. Oppii arvostamaan niitä oikeesti tärkeitä asioita.

 

Mites lapset, ovatko tarkkoja siisteydestä? E-hei, patistella saa isompaakin. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni, etten vaadi asiassa äärettömyyksiä. Pääasia, että oppivat itse siivoomaan jälkensä ja osallistuvat kotitöihin. Tätähän mahdollisuutta heillä ei ole aina ollut, kun supersiivoojamamma on ehtinyt ensin. Nyt leikit saa olla huoneessa levällään päiviäkin. Joskus oon kuullut, että siistien äitien lapsista tulee epäsiistejä. No tämä kyllä meidän kohdalla natsaa, mutta kokeillaanpa käänteistä tähänkin ja katotaan, miten käy. Tai sitten lapset osaa elää just siinä hetkessä, eivätkä mieti mitään turhanpäiväsiä sotkuja... :D
 

Toki rakastan edelleen siisteyttä, mutta pienet rypyt rakkaudessa eivät enää niin haittaa. Kuvistakin on helppo rajata turhat sotkut pois. Ehkä tämä blogihomma onkin saanut ajatuksiani johonkin muuhun, luovempaan. Onkohan minusta tulossa boheemi, voi kuinka ihanaa ja mieltä huojentavaa se olisikaan. Tällä linjalla mieluusti jatkaisin ja haluaisin oppia vielä enemmän nauttimaan hetkessä elämisestä sotkujenkin keskellä. Ja sitä elämisen rentoutta.

*****

Mutta, sittenpäs pari juttua, jotka syntyivät menneenä viikonloppuna. 

Toinen niistä oli tämä valaisimen uusi lookki. Laitoimme rautalangalla tällasen jo lahonneen rungon pätkän rautalangalla kattoon kiinni ja pyörittelin lamput siihen ympärille. Tuli rouheisuutta kertahujakalla lisää ja näyttää asettelukin siistimmältä sillä olin aiemmin vetänyt johdot kattoa pitkin sinne ja tänne. Lampusta olen tykännyt, se on By rydensin mallistosta. Kuva tarkentuu tyynyyn, mutta kyllä tuosta jonkunlaisen mielikuvan saa.

 

 

 

No sitten tämä toinen muuttunut tekijä. Keittiön kaapista tuli avohylly ja se sai mustan sisustan dc-fixillä.  Toi on kyllä niin kätsyä hommaa ja oonkin miettinyt, mitä seuraavaks päällystäisin. Ensin ehdotin Jounille, että otetaan koko kaappi pois. Ei hän lämmennyt, joten mennään tällä. Isä toi meille ruokamessuilta eilaisia jauhoja ja hiutaleita noissa vaaleissa paperipusseissa. Sopivat kontrastiksi ja tuomaan myös vähän vanhan ajan tuntua hyllyyn.

 

 

 

Viikonloppuna tuli löhöttyä sohvallakin. Ihanaa, kun voi välillä vaan olla ja katsoa mitä ympärillä tapahtuu. Tuli pitkästä aikaa lueskeltua vanhoja sisustuslehtiä. Tästä innostuneena päätin tilata Avotakan Unelmien talo ja koti-lehden kaveriksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja muutama otos rakkaista räkänokista. Tosin nyt jo alkaa flunssa helpottamaan. Kiikkuakin testattu oikein urakalla. 

Mukavaa viikkoa ja muistakaahan jättää tiskirätit altaan reunalle! Ainakin vähäksi aikaa! 😊